mutka

Suomi

Substantiivi

mutka (10)

1. kaareva, koukistunut, käyrä tai väärä kohta jossakin; tiessä oleva osuus, joka ei ole suora; kaarre, kurvi

   Auto meni jyrkästä mutkasta pois tieltä, kun oli liukas keli.

2. (kuvaannollisesti) yllättävä ongelma tai vaikeus

   Nyt tuli mutka matkaan. (Törmättiin ongelmaan.)

3. (slangi, rikollis-) käsiase, pyssy

Käännökset

1. konkreettinen mutka

albania: kthesë englanti: bend, curve inarinsaame: mäcci italia: curva f.

ranska: virage m. ruotsi: bukt viro: käänak, kurv

2. kuvaannollinen mutka

ruotsi: komplikation