mutka

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

mutka (10)

  1. kaareva, koukistunut, käyrä tai väärä kohta jossakin; tiessä oleva osuus, joka ei ole suora; kaarre, kurvi
    Auto meni jyrkästä mutkasta pois tieltä, kun oli liukas keli.
  2. (kuvaannollisesti) yllättävä ongelma tai vaikeus
    Nyt tuli mutka matkaan. (Törmättiin ongelmaan.)
  3. (slangia, rikollis-) käsiase, pyssy

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmut̪kɑ/

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi mutka mutkat
genetiivi mutkan mutkien
(mutkain)
partitiivi mutkaa mutkia
akkusatiivi mutka; mutkan mutkat
Sisäpaikallissijat
inessiivi mutkassa mutkissa
elatiivi mutkasta mutkista
illatiivi mutkaan mutkiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi mutkalla mutkilla
ablatiivi mutkalta mutkilta
allatiivi mutkalle mutkille
Muut
essiivi mutkana mutkina
translatiivi mutkaksi mutkiksi
abessiivi mutkatta mutkitta
instruktiivi mutkin
komitatiivi mutkine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Idiomit[muokkaa]

  • muitta mutkitta - helposti, kevyesti; suoraan, viipyilemättä