kurvi

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kurvi (5)

[1] Kurvi Tanskalaisessa tiessä
  1. (puhekieltä) kaarre, loivahko mutka
    Tiessä oli jyrkkä kurvi.
  2. (slangia) matemaattinen käyrä
  3. (puhekieltä) muoto naisessa: rintojen ja lanteiden kaaret
    Tuolla naisella on kurvit kohdallaan.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkurʋi/
  • tavutus: kur‧vi

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kurvi kurvit
genetiivi kurvin kurvien
(kurvein)
partitiivi kurvia kurveja
akkusatiivi kurvi;
kurvin
kurvit
sisäpaikallissijat
inessiivi kurvissa kurveissa
elatiivi kurvista kurveista
illatiivi kurviin kurveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kurvilla kurveilla
ablatiivi kurvilta kurveilta
allatiivi kurville kurveille
muut sijamuodot
essiivi kurvina kurveina
translatiivi kurviksi kurveiksi
abessiivi kurvitta kurveitta
instruktiivi kurvein
komitatiivi kurveine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kurvi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

kurvikuningatar, rantakurvi

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kurvi Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi[muokkaa]

kurvi

  1. (murteellinen, Etelä-Karjala) kuore[1]

Viitteet[muokkaa]

  1. Suomen murteiden sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 30. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2012–. ISSN: 1796-041X. kurvi.