kipinä
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kipinä (12)
- palamisessa tai hankauksessa (ilmaan) vapautuva pieni hehkuva kappale
- Nuotiosta nousi kipinöitä.
- Suojaudu sinkoilevia kipinöitä vastaan suojalasein.
- (kuvaannollisesti) virike, heräte, kiihoke, yllyke
- Hän sai siitä kipinän ryhtyä yksityisyrittäjäksi.
- (kuvaannollisesti) hiven, rahtu
- Viimeinenkin toivon kipinä sammui.
- (arkikieltä) laivaradiosähköttäjä
- (armeijaslangia) majoitusalueen vartiomies, joka pitää tulta yllä kamiinassa
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkipinæ/, [ˈk̟ipinæ]
- tavutus: ki‧pi‧nä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kipinä | kipinät |
| genetiivi | kipinän | kipinöiden kipinöitten (kipinäin) |
| partitiivi | kipinää | kipinöitä |
| akkusatiivi | kipinä; kipinän |
kipinät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kipinässä | kipinöissä |
| elatiivi | kipinästä | kipinöistä |
| illatiivi | kipinään | kipinöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kipinällä | kipinöillä |
| ablatiivi | kipinältä | kipinöiltä |
| allatiivi | kipinälle | kipinöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kipinänä | kipinöinä |
| translatiivi | kipinäksi | kipinöiksi |
| abessiivi | kipinättä | kipinöittä |
| instruktiivi | – | kipinöin |
| komitatiivi | – | kipinöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kipinä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. palamisessa tai hankauksessa (ilmaan) vapautuva pieni hehkuva kappale
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
elonkipinä, elämänkipinä, hitsauskipinä, kipinämikko, kipinänsammutin, kipinäpurkaus, kipinäsuoja, kipinätyöstö, kipinäverkko, sytytyskipinä, sähkökipinä, toivonkipinä
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kipinä Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi[muokkaa]
kipinä
- (taivutusmuoto) yksikön essiivimuoto sanasta kip