kipinä

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kipinä (12)

  1. palamisessa tai hankauksessa (ilmaan) vapautuva pieni hehkuva kappale
    Nuotiosta nousi kipinöitä.
    Suojaudu sinkoilevia kipinöitä vastaan suojalasein.
  2. (kuvaannollisesti) virike, heräte, kiihoke, yllyke
    Hän sai siitä kipinän ryhtyä yksityisyrittäjäksi.
  3. (kuvaannollisesti) hiven, rahtu
    Viimeinen toivon kipinä sammui.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈk̟ipinæ]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi kipinä kipinät
genetiivi kipinän kipinöiden
kipinöitten
(kipinäin)
partitiivi kipinää kipinöitä
akkusatiivi kipinä; kipinän kipinät
Sisäpaikallissijat
inessiivi kipinässä kipinöissä
elatiivi kipinästä kipinöistä
illatiivi kipinään kipinöihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi kipinällä kipinöillä
ablatiivi kipinältä kipinöiltä
allatiivi kipinälle kipinöille
Muut
essiivi kipinänä kipinöinä
translatiivi kipinäksi kipinöiksi
abessiivi kipinättä kipinöittä
instruktiivi kipinöin
komitatiivi kipinöine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]