kipinä

Suomi

Substantiivi

kipinä (12)

1. palamisessa tai hankauksessa (ilmaan) vapautuva pieni hehkuva kappale

   Nuotiosta nousi kipinöitä.

   Suojaudu sinkoilevia kipinöitä vastaan suojalasein.

2. (kuvaannollisesti) virike, heräte, kiihoke, yllyke

   Hän sai siitä kipinän ryhtyä yksityisyrittäjäksi.

3. (kuvaannollisesti) hiven, rahtu

   Viimeinen toivon kipinä sammui.

Ääntäminen

• IPA: [ˈk̟ipinæ]

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	kipinä	kipinät
genetiivi	kipinän	kipinöiden kipinöitten (kipinäin)
partitiivi	kipinää	kipinöitä
akkusatiivi	kipinä; kipinän	kipinät
Sisäpaikallissijat
inessiivi	kipinässä	kipinöissä
elatiivi	kipinästä	kipinöistä
illatiivi	kipinään	kipinöihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	kipinällä	kipinöillä
ablatiivi	kipinältä	kipinöiltä
allatiivi	kipinälle	kipinöille
Muut
essiivi	kipinänä	kipinöinä
translatiivi	kipinäksi	kipinöiksi
abessiivi	kipinättä	kipinöittä
instruktiivi	–	kipinöin
komitatiivi	–	kipinöine- + omistusliite

Käännökset

englanti: spark