heräte

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

heräte (48-C)[1]

  1. alkusysäys, kimmoke, virike, kannustin, kipinä
    Hän sai siihen herätteen radio-ohjelmasta.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi heräte herätteet
genetiivi herätteen herätteiden
herätteitten
partitiivi herätettä herätteitä
akkusatiivi heräte; herätteen herätteet
Sisäpaikallissijat
inessiivi herätteessä herätteissä
elatiivi herätteestä herätteistä
illatiivi herätteeseen herätteisiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi herätteellä herätteillä
ablatiivi herätteeltä herätteiltä
allatiivi herätteelle herätteille
Muut
essiivi herätteenä herätteinä
translatiivi herätteeksi herätteiksi
abessiivi herätteettä herätteittä
instruktiivi herättein
komitatiivi herätteine-
+ omistusliite

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-C