rahtu

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rahtu (1-F)

  1. hitunen, hiukka, hiven
    Vedonlyöntitoimistot eivät usko rahtuakaan Suomeen (iltalehti.fi)
  2. (vanhentunut) piste
    sirkkilän keski rahtu (= ympyrän keskipiste) (Ganander, 1787)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrɑht̪u/
  • tavutus: rah‧tu

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • rahtu Kielitoimiston sanakirjassa