kiihoke
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkiːhokeˣ/
- tavutus: kii‧ho‧ke
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kiihoke | kiihokkeet |
genetiivi | kiihokkeen | kiihokkeiden kiihokkeitten |
partitiivi | kiihoketta | kiihokkeita |
akkusatiivi | kiihoke; kiihokkeen |
kiihokkeet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kiihokkeessa | kiihokkeissa |
elatiivi | kiihokkeesta | kiihokkeista |
illatiivi | kiihokkeeseen | kiihokkeisiin kiihokkeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kiihokkeella | kiihokkeilla |
ablatiivi | kiihokkeelta | kiihokkeilta |
allatiivi | kiihokkeelle | kiihokkeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kiihokkeena | kiihokkeina |
translatiivi | kiihokkeeksi | kiihokkeiksi |
abessiivi | kiihokkeetta | kiihokkeitta |
instruktiivi | – | kiihokkein |
komitatiivi | – | kiihokkeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kiihokkee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kiihoket- |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kiihoke Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-A