kiila

Suomi

Substantiivi

kiila (9)

1. loivasti oheneva kappale, joka rakoon työnnettäessä aiheuttaa työntösuuntaan nähden kohtisuoran voiman raon reunoihin

   Kirveen terä pysyi tiukasti varressa, kun olin lyönyt kiilan varren silmään.

   Vähä vähältä kiiloja rakoon hakkaamalla kivi halkesi siististi kahtia.

2. kolmio muotoinen taistelumuodostelma, varsinkin sen kärki
3. mikä tahansa kolmiomainen, kapea tai tunkeutuvat muoto tai kuvio
4. (kuvaannollisesti) erimielisyys, etenkin kun niitä pyritään aiheuttamaan

   Apunen iski kiilaa suomalaiseen mediakeskusteluun.

Käännökset

bulgaria: клин m. englanti: wedge espanja: cuña f. hollanti: wig italia: cuneo m., zeppa f. latina: cuneus m. katalaani: falca portugali: cunha f. puola: klin

norja: kile ranska: cale f., coin m. saksa: Keil m. tšekki: klín m. sloveeni: zagozda tanska: kile venäjä: клин m.

Liittyvät sanat

• kiilata