kiila
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kiila (9)
- loivasti oheneva kappale, joka rakoon työnnettäessä aiheuttaa työntösuuntaan nähden kohtisuoran voiman raon reunoihin
- Kirveen terä pysyi tiukasti varressa, kun olin lyönyt kiilan varren silmään.
- Vähä vähältä kiiloja rakoon hakkaamalla kivi halkesi siististi kahtia.
- kolmiomuotoinen taistelumuodostelma, varsinkin sen kärki
- mikä tahansa kolmiomainen, kapea tai tunkeutuvat muoto tai kuvio
- (kuvaannollisesti) erimielisyys, etenkin kun niitä pyritään aiheuttamaan
- Apunen iski kiilaa suomalaiseen mediakeskusteluun.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: [ˈk̟iːlɑ]
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | kiila | kiilat |
| genetiivi | kiilan | kiilojen (kiilain) |
| partitiivi | kiilaa | kiiloja |
| akkusatiivi | kiila; kiilan | kiilat |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiilassa | kiiloissa |
| elatiivi | kiilasta | kiiloista |
| illatiivi | kiilaan | kiiloihin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiilalla | kiiloilla |
| ablatiivi | kiilalta | kiiloilta |
| allatiivi | kiilalle | kiiloille |
| Muut | ||
| essiivi | kiilana | kiiloina |
| translatiivi | kiilaksi | kiiloiksi |
| abessiivi | kiilatta | kiiloitta |
| instruktiivi | – | kiiloin |
| komitatiivi | – | kiiloine- + omistusliite |
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- verbit: kiilata
