reuna

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

reuna (9)[1]

  1. kohta, jossa jokin päättyy ja toinen alkaa
    Jyrkänteen reuna on vaarallinen paikka.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi reuna reunat
genetiivi reunan reunojen
(reunain)
partitiivi reunaa reunoja
akkusatiivi reuna; reunan reunat
Sisäpaikallissijat
inessiivi reunassa reunoissa
elatiivi reunasta reunoista
illatiivi reunaan reunoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi reunalla reunoilla
ablatiivi reunalta reunoilta
allatiivi reunalle reunoille
Muut
essiivi reunana reunoina
translatiivi reunaksi reunoiksi
abessiivi reunatta reunoitta
instruktiivi reunoin
komitatiivi reunoine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9