voima

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: võima
Wikipedia
Katso myös artikkeli Voima Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

voima (10)

  1. (fysiikka) vuorovaikutus, joka aiheuttaa kiihtyvyyden tai paikallaan pysymisen
    Voiman yksikkö on newton.
    Voima on vektorisuure.
  2. ihmisen vahvuus
  3. voimakeinot, väkivalta
    käyttää voimaa, voimakeinot, voimankäyttö
  4. tarmo, energia
    nuoruuden voima

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈʋo̞imɑ̝]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi voima voimat
genetiivi voiman voimien
(voimain)
partitiivi voimaa voimia
akkusatiivi voima; voiman voimat
Sisäpaikallissijat
inessiivi voimassa voimissa
elatiivi voimasta voimista
illatiivi voimaan voimiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi voimalla voimilla
ablatiivi voimalta voimilta
allatiivi voimalle voimille
Muut
essiivi voimana voimina
translatiivi voimaksi voimiksi
abessiivi voimatta voimitta
instruktiivi voimin
komitatiivi voimine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

käyttövoima, painovoima, sähkövoima, vetovoima, voimaharjoittelu, voimajohto, voimakaasu, voimakaksikko, voimakenttä, voimakone, voimalaitos, voimalinja, voimamonikulmio, voimanmittari, voimansiirto, voimapahvi, voimapaperi, voimapari, voimaperäisyys, voimatalous, voimavektori, voimaviiva, ydinvoima