voima
Wikisanakirja
 |
Sisällysluettelo |
Suomi [muokkaa]
Substantiivi [muokkaa]
voima (10)
- (fysiikka) vuorovaikutus, joka aiheuttaa kiihtyvyyden tai paikallaan pysymisen
- Voiman yksikkö on newton.
- Voima on vektorisuure.
- ihmisen vahvuus
- voimakeinot, väkivalta
- käyttää voimaa, voimakeinot, voimankäyttö
- tarmo, energia
- nuoruuden voima
Ääntäminen [muokkaa]
- IPA: [ˈʋo̞imɑ̝]
Taivutus [muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | voima | voimat |
| genetiivi | voiman | voimien (voimain) |
| partitiivi | voimaa | voimia |
| akkusatiivi | voima; voiman | voimat |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | voimassa | voimissa |
| elatiivi | voimasta | voimista |
| illatiivi | voimaan | voimiin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | voimalla | voimilla |
| ablatiivi | voimalta | voimilta |
| allatiivi | voimalle | voimille |
| Muut | ||
| essiivi | voimana | voimina |
| translatiivi | voimaksi | voimiksi |
| abessiivi | voimatta | voimitta |
| instruktiivi | – | voimin |
| komitatiivi | – | voimine- + omistusliite |
Käännökset [muokkaa]
1. vaikuttava ilmiö
2. vahvuus
|
