kiilata
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kiilata (73) (taivutus[luo])[1]
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkiːlɑt̪ɑˣ/
- tavutus: kii‧la‧ta
Käännökset[muokkaa]
1. käyttää kiilaa
|
2. etuilla jonossa
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kiilata Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 73