kanto
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Suomi
[muokkaa] Substantiivi
- tyvestä kaadetun tai kaatuneen puun maahan pystyyn jäänyt alaosa
- kantaminen
- akan~
[muokkaa] Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | kanto | kannot |
| genetiivi | kannon | kantojen |
| partitiivi | kantoa | kantoja |
| akkusatiivi | kanto; kannon | kannot |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kannossa | kannoissa |
| elatiivi | kannosta | kannoista |
| illatiivi | kantoon | kantoihin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kannolla | kannoilla |
| ablatiivi | kannolta | kannoilta |
| allatiivi | kannolle | kannoille |
| Muut | ||
| essiivi | kantona | kantoina |
| translatiivi | kannoksi | kannoiksi |
| abessiivi | kannotta | kannoitta |
| instruktiivi | – | kannoin |
| komitatiivi | – | kantoine- + omistusliite |
[muokkaa] Käännökset
1. tyvestä kaadetun tai kaatuneen puun maahan pystyyn jäänyt alaosa
2. kantaminen
[muokkaa] Esperanto
[muokkaa] Substantiivi
kanto
[muokkaa] Etymologia
Kantasanasta kanti ja substantiivin päätteestä -o
- (kant+o ← kant+i)
