kantama

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kantama (10)

  1. välimatka, jonka verran esine pystyy liikuttamaan toista objektia
    Näiden tykkien kantama on 100 metriä. 'Nämä tykit pystyvät liikuttamaan ammusta 100 metrin päähän.'

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi kantama kantamat
genetiivi kantaman kantamien
(kantamain)
partitiivi kantamaa kantamia
akkusatiivi kantama; kantaman kantamat
Sisäpaikallissijat
inessiivi kantamassa kantamissa
elatiivi kantamasta kantamista
illatiivi kantamaan kantamiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi kantamalla kantamilla
ablatiivi kantamalta kantamilta
allatiivi kantamalle kantamille
Muut
essiivi kantamana kantamina
translatiivi kantamaksi kantamiksi
abessiivi kantamatta kantamitta
instruktiivi kantamin
komitatiivi kantamine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

kts. verbi

Käännökset[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

kantama

  1. (taivutusmuoto) agenttipartisiippi verbistä kantaa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi kantama kantamat
genetiivi kantaman kantamien
(kantamain)
partitiivi kantamaa kantamia
akkusatiivi kantama; kantaman kantamat
Sisäpaikallissijat
inessiivi kantamassa kantamissa
elatiivi kantamasta kantamista
illatiivi kantamaan kantamiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi kantamalla kantamilla
ablatiivi kantamalta kantamilta
allatiivi kantamalle kantamille
Muut
essiivi kantamana kantamina
translatiivi kantamaksi kantamiksi
abessiivi (kantamatta) (kantamitta)
instruktiivi kantamin
komitatiivi kantamine