kantaja

Suomi

Substantiivi

kantaja (10)

1. se, joka kantaa
2. (oikeustiede) se osapuoli riita-, rikos- tai hallintoprosessissa, joka panee asian vireille eli haastaa vastaajan oikeuteen.
3. jonkin taudin tai viruksen saanut henkilö, joka ei välttämättä ole itse sairastunut

Käännökset

1. se, joka kantaa

englanti: carrier saksa: Träger m.

tanska: bærer

2. oikeustiede

englanti: plaintiff espanja: querellante

ruotsi: bärande saksa: Kläger m., Klägerin f.

Liittyvät sanat

• kanne