hankikanto

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hankikanto (1-J)[1]

  1. tilanne, jossa lumihanki kestää kulkemista upottamatta, kantaa kulkijaa

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhɑŋkiˌkɑnt̪o/
  • tavutus: han‧ki‧kan‧to

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hankikanto hankikannot
genetiivi hankikannon hankikantojen
partitiivi hankikantoa hankikantoja
akkusatiivi hankikanto;
hankikannon
hankikannot
sisäpaikallissijat
inessiivi hankikannossa hankikannoissa
elatiivi hankikannosta hankikannoista
illatiivi hankikantoon hankikantoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hankikannolla hankikannoilla
ablatiivi hankikannolta hankikannoilta
allatiivi hankikannolle hankikannoille
muut sijamuodot
essiivi hankikantona hankikantoina
translatiivi hankikannoksi hankikannoiksi
abessiivi hankikannotta hankikannoitta
instruktiivi hankikannoin
komitatiivi hankikantoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hankikanno-
vahva vartalo hankikanto-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-J