aisti

Suomi

Substantiivi

aisti (5) (monikko aistit)

1. (fysiologia) eliöiden ominaisuus havaita aistimillaan ympäristöstä tulevia ja elimistössä syntyviä konkreettisia vaikutuksia, joita voidaan käyttää ympäristön ja oman tilan havaitsemiseen

   Ihmisen aisteja ovat hajuaisti, makuaisti, näköaisti, tuntoaisti, kuuloaisti ja tasapainoaisti.

Käännökset

albania: shqisë englanti: sense espanja: sentido japani: 感覚 [kankaku], センス [sensu] ranska: sens m. ruotsi: sinne

saksa: Sinn m. tšekki: smysl m. venäjä: чувство viro: meel

Liittyvät sanat

• hajuaisti, kuuloaisti, makuaisti, näköaisti, tasapainoaisti, tuntoaisti, yliherkkyys

Verbi

aisti

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä aistia
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä aistia
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä aistia
4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä aistia