aistimus

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

aistimus (39)

  1. aistintoiminne, aistien välityksellä koettu fysiologinen tai psyykkinen havainto t. tuntemus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi aistimus aistimukset
genetiivi aistimuksen aistimusten
aistimuksien
partitiivi aistimusta aistimuksia
akkusatiivi aistimus; aistimuksen aistimukset
Sisäpaikallissijat
inessiivi aistimuksessa aistimuksissa
elatiivi aistimuksesta aistimuksista
illatiivi aistimukseen aistimuksiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi aistimuksella aistimuksilla
ablatiivi aistimukselta aistimuksilta
allatiivi aistimukselle aistimuksille
Muut
essiivi aistimuksena aistimuksina
translatiivi aistimukseksi aistimuksiksi
abessiivi aistimuksetta aistimuksitta
instruktiivi aistimuksin
komitatiivi aistimuksine-
+ omistusliite