äänne
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Suomi
[muokkaa] Substantiivi
äänne (48)
- (fonetiikka, kielitiede) puhutun kielen pienin kvalitatiivinen rakenneosa. Arkikielessä myös sitä vastaava kirjainsymboli eli kirjain tarkkeineen
- Transkriptioissa äänteet kirjoitetaan hakasulkeisiin käyttäen kansainvälisiä symboleja.
[muokkaa] Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | äänne | äänteet |
| genetiivi | äänteen | äänteiden äänteitten |
| partitiivi | äännettä | äänteitä |
| akkusatiivi | äänne; äänteen | äänteet |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | äänteessä | äänteissä |
| elatiivi | äänteestä | äänteistä |
| illatiivi | äänteeseen | äänteisiin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | äänteellä | äänteillä |
| ablatiivi | äänteeltä | äänteiltä |
| allatiivi | äänteelle | äänteille |
| Muut | ||
| essiivi | äänteenä | äänteinä |
| translatiivi | äänteeksi | äänteiksi |
| abessiivi | äänteettä | äänteittä |
| instruktiivi | – | ääntein |
| komitatiivi | – | äänteine- + omistusliite |
