son

Katso myös: søn

[muokkaa] Afrikaans

[muokkaa] Substantiivi

son (monikko sonne)

1. aurinko

[muokkaa] Ääntäminen

• IPA: [son], mon. [ˈsonə]

[muokkaa] Englanti

[muokkaa] Substantiivi

son (monikko sons)

1. poika (jonkun oma poika)
2. jälkeläinen

[muokkaa] Liittyvät sanat

• boy, daughter

[muokkaa] Espanja

[muokkaa] Substantiivi

son m.

1. ääni
2. melu
3. uutinen
4. juoru, huhu
5. syy, vaikutin
6. tapa, menetelmä

[muokkaa] Etymologia

• latinan sonus (DRAE)

Verbi

son

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin monikon 3. persoonan muoto verbistä ser

[muokkaa] Pohjoissaame

[muokkaa] Pronomini

son

1. (persoonapronomini) hän

[muokkaa] Ranska

[muokkaa] Pronomini

son m., sa f. (monikko ses m./f.)

1. (possessiivinen) hänen ... -nsa/-nsä

[muokkaa] Liittyvät sanat

• il, elle (vastaavat persoonapronominit)

[muokkaa] Substantiivi

son m. (monikko sons)

1. ääni
2. (mus.) sävel

[muokkaa] Ruotsi

[muokkaa] Substantiivi

son (3) (sonen, söner, sönerna)

1. poika (jonkun oma poika)

[muokkaa] Liittyvät sanat

• pojke