son

Katso myös: søn

Afrikaans

Substantiivi

son (monikko sonne)

1. aurinko

Ääntäminen

• IPA: son, mon. [ˈsonə]

Englanti

Substantiivi

son (monikko sons)

1. poika (jonkun oma poika)
2. jälkeläinen

Liittyvät sanat

Rinnakkaiskäsitteet

• daughter

Espanja

Substantiivi

son m. (monikko sones)

1. ääni
2. melu
3. uutinen
4. juoru, huhu
5. syy, vaikutin
6. tapa, menetelmä

Etymologia

latinan sanasta sonus (DRAE)

Verbi

son

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin monikon 3. persoonan muoto verbistä ser

Pohjoissaame

Pronomini

son

1. (persoonapronomini) hän

Ranska

Pronomini

son m., sa f. (monikko ses m./f.)

1. (possessiivinen) hänen ... -nsa/-nsä

Liittyvät sanat

• il, elle (vastaavat persoonapronominit)

Substantiivi

son m. (monikko sons)

1. ääni
2. (musiikki) sävel
3. lese

   Les ânes aiment le son.

4. sahanpuru

Ruotsi

Substantiivi

son (3) (sonen, söner, sönerna)

1. poika (jonkun oma poika)