son

Wikisanakirja

Sisällysluettelo 1 Afrikaans 1.1 Substantiivi 1.1.1 Ääntäminen 2 Englanti 2.1 Substantiivi 2.1.1 Liittyvät sanat 3 Espanja 3.1 Substantiivi 3.1.1 Etymologia 3.2 Verbi 4 Pohjoissaame 4.1 Pronomini 5 Ranska 5.1 Pronomini 5.2 Substantiivi 5.2.1 Liittyvät sanat 6 Ruotsi 6.1 Substantiivi 6.1.1 Liittyvät sanat

[muokkaa] Afrikaans

[muokkaa] Substantiivi

son (monikko sonne)

1. (tähtitiede) aurinko

[muokkaa] Ääntäminen

• IPA: [son], mon. [ˈsonə]

[muokkaa] Englanti

[muokkaa] Substantiivi

son (monikko sons)

1. poika (jonkun oma poika)
2. jälkeläinen

[muokkaa] Liittyvät sanat

• boy, daughter

[muokkaa] Espanja

[muokkaa] Substantiivi

son

1. ääni
2. melu
3. uutinen
4. juoru, huhu
5. syy, vaikutin
6. tapa, menetelmä

[muokkaa] Etymologia

• latinan sonus (DRAE)

[muokkaa] Verbi

son

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin monikon 3. persoonan muoto verbistä ser

[muokkaa] Pohjoissaame

[muokkaa] Pronomini

son

1. (persoonapronomini) hän

[muokkaa] Ranska

[muokkaa] Pronomini

son m.

1. (possessiivipronomini) hänen, -nsa/-nsä (kun pääsana on yksiköllinen maskuliini tai mykällä h:lla alkava yksiköllinen feminiini)
2. sen

[muokkaa] Substantiivi

son m.

1. ääni

[muokkaa] Liittyvät sanat

• il, elle, sa, ses

[muokkaa] Ruotsi

[muokkaa] Substantiivi

son sonen, söner, sönerna (3)

1. poika (jonkun oma poika)

[muokkaa] Liittyvät sanat

• pojke