foneemi

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Foneemi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

foneemi (6)

  1. (fonetiikka) pienin merkityksiä erottava äänneyksikkö, joka on yhden kielen kannalta yksikäsitteinen
    Tekstissä foneemit merkitään vinoviivojen väliin käyttäen tekstin laatijan valitsemia symboleja.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈfoneːmi/
  • tavutus: fo‧nee‧mi

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi foneemi foneemit
genetiivi foneemin foneemien
foneemeiden
foneemeitten
partitiivi foneemia foneemeita
foneemeja
akkusatiivi foneemi;
foneemin
foneemit
sisäpaikallissijat
inessiivi foneemissa foneemeissa
elatiivi foneemista foneemeista
illatiivi foneemiin foneemeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi foneemilla foneemeilla
ablatiivi foneemilta foneemeilta
allatiivi foneemille foneemeille
muut sijamuodot
essiivi foneemina foneemeina
translatiivi foneemiksi foneemeiksi
abessiivi foneemitta foneemeitta
instruktiivi foneemein
komitatiivi foneemeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo foneemi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

allofoni, foneemianalyysi, foneeminen, fonemaattinen, fonologia, segmentaalinen foneemi

Vieruskäsitteet[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

foneemi

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivi sanasta foneem