ääntö

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ääntö (1-J)

  1. puheäänen synnyttäminen ääntöelinten avulla

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈæːnt̪ø/
  • tavutus: ään‧tö

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ääntö äännöt
genetiivi äännön ääntöjen
partitiivi ääntöä ääntöjä
akkusatiivi ääntö;
äännön
äännöt
sisäpaikallissijat
inessiivi äännössä äännöissä
elatiivi äännöstä äännöistä
illatiivi ääntöön ääntöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi äännöllä äännöillä
ablatiivi äännöltä äännöiltä
allatiivi äännölle äännöille
muut sijamuodot
essiivi ääntönä ääntöinä
translatiivi äännöksi äännöiksi
abessiivi äännöttä äännöittä
instruktiivi äännöin
komitatiivi ääntöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo äännö-
vahva vartalo ääntö-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

puheääntö, ääntöelimet, ääntöfysiologia, ääntöoppi

Aiheesta muualla[muokkaa]