Siirry sisältöön

vuorotus

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

vuorotus (39)

  1. vuorottaminen

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈʋuo̯rot̪us/
  • tavutus: vuo‧ro‧tus

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vuorotus vuorotukset
genetiivi vuorotuksen vuorotusten
vuorotuksien
partitiivi vuorotusta vuorotuksia
akkusatiivi vuorotus;
vuorotuksen
vuorotukset
sisäpaikallissijat
inessiivi vuorotuksessa vuorotuksissa
elatiivi vuorotuksesta vuorotuksista
illatiivi vuorotukseen vuorotuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vuorotuksella vuorotuksilla
ablatiivi vuorotukselta vuorotuksilta
allatiivi vuorotukselle vuorotuksille
muut sijamuodot
essiivi vuorotuksena vuorotuksina
translatiivi vuorotukseksi vuorotuksiksi
abessiivi vuorotuksetta vuorotuksitta
instruktiivi vuorotuksin
komitatiivi vuorotuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vuorotukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
vuorotus-

Etymologia

[muokkaa]

verbi vuorottaa + johdin -us

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

kasvinvuorotus

Aiheesta muualla

[muokkaa]