vuorottaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
vuorottaminen (38)
- teonnimi verbistä vuorottaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vuorottaminen | vuorottamiset |
| genetiivi | vuorottamisen | vuorottamisten vuorottamisien |
| partitiivi | vuorottamista | vuorottamisia |
| akkusatiivi | vuorottaminen; vuorottamisen |
vuorottamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vuorottamisessa | vuorottamisissa |
| elatiivi | vuorottamisesta | vuorottamisista |
| illatiivi | vuorottamiseen | vuorottamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vuorottamisella | vuorottamisilla |
| ablatiivi | vuorottamiselta | vuorottamisilta |
| allatiivi | vuorottamiselle | vuorottamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vuorottamisena (vuorottamisna) |
vuorottamisina |
| translatiivi | vuorottamiseksi | vuorottamisiksi |
| abessiivi | vuorottamisetta | vuorottamisitta |
| instruktiivi | – | vuorottamisin |
| komitatiivi | – | vuorottamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vuorottamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vuorottamis- | |