vuoka
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]

Substantiivi
[muokkaa]- metallinen, keraaminen tai lasinen astia, jossa paistetaan ruokalaji uunissa ja yleensä tarjoillaan se
- (kuvaannollisesti) tällaisessa astiassa uunissa paistamalla valmistettu paistos tai gratiini
- muotti jossa paistetaan kakku tai leipä
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋuo̯kɑ/
- tavutus: vuo‧ka
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vuoka | vuoat |
| genetiivi | vuoan | vuokien (vuokain) |
| partitiivi | vuokaa | vuokia |
| akkusatiivi | vuoka; vuoan |
vuoat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vuoassa | vuoissa |
| elatiivi | vuoasta | vuoista |
| illatiivi | vuokaan | vuokiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vuoalla | vuoilla |
| ablatiivi | vuoalta | vuoilta |
| allatiivi | vuoalle | vuoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vuokana | vuokina |
| translatiivi | vuoaksi | vuoiksi |
| abessiivi | vuoatta | vuoitta |
| instruktiivi | – | vuoin |
| komitatiivi | – | vuokine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | vuoa- | |
| vahva vartalo | vuoka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Saamelainen laina. Suomen vakka-sanueen etymologinen vastine. Sana tuli kirjakieleen Lönnrotin sanakirjasta 1885, josta se otettiin käännöksesi ruotsin form-sanalle ja levisi Kotikielen seuran julkaiseman Kodin sanaston (1896) vaikutuksesta. Kyseessä on oikeastaan käännösvirhe, sillä sanalla oli kansankielessä ainoastaan form-sanan abstrakti merkitys.[1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]alumiinivuoka, gratiinivuoka, kakkuvuoka, kukkakaalivuoka, leivosvuoka, maksavuoka, paperivuoka, rengasvuoka, uunivuoka, vuokaleipä, vuokaleivos, vuokaruoka
Aiheesta muualla
[muokkaa]- vuoka Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 380. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.