vuoka

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vuoka (10-D)

  1. metallinen, keraaminen tai lasinen astia, jossa paistetaan ruokalaji uunissa ja yleensä tarjoillaan se
  2. (kuvaannollisesti) tällaisessa astiassa uunissa paistamalla valmistettu paistos tai gratiini
  3. muotti jossa paistetaan kakku tai leipä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋuo̯kɑ/
  • tavutus: vuo‧ka

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vuoka vuoat
genetiivi vuoan vuokien
(vuokain)
partitiivi vuokaa vuokia
akkusatiivi vuoka;
vuoan
vuoat
sisäpaikallissijat
inessiivi vuoassa vuoissa
elatiivi vuoasta vuoista
illatiivi vuokaan vuokiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vuoalla vuoilla
ablatiivi vuoalta vuoilta
allatiivi vuoalle vuoille
muut sijamuodot
essiivi vuokana vuokina
translatiivi vuoaksi vuoiksi
abessiivi vuoatta vuoitta
instruktiivi vuoin
komitatiivi vuokine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo vuoa-
vahva vartalo vuoka-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

Saamelainen laina. Suomen vakka-sanueen etymologinen vastine. Sana tuli kirjakieleen Lönnrotin sanakirjasta 1885, josta se otettiin käännöksesi ruotsin form-sanalle ja levisi Kotikielen seuran julkaiseman Kodin sanaston (1896) vaikutuksesta. Kyseessä on oikeastaan käännösvirhe, sillä sanalla oli kansankielessä ainoastaan form-sanan abstrakti merkitys.[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

alumiinivuoka, kakkuvuoka, kukkakaalivuoka, leivosvuoka, maksavuoka, paperivuoka, rengasvuoka, uunivuoka, vuokaleipä, vuokaleivos, vuokaruoka

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • vuoka Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 380. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.