vakka

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vakka (9-A) (monikko vakat)

  1. laidoiltaan taivutetuista päreistä, juurista, tuohesta tms. tehty puupohjainen, pyöreä tai soikea säilytysastia
  2. (eri aikoina ja paikkakunnittain vaihdellut) vanha viljamitta t. kuivan aineen tilavuusmitta
    Ruotsin vallan lopulla vakka oli kahdeksan kappaa eli runsaat 36 litraa.
    Tallinnan vakka oli n. 42 l, Riian n. 69 l.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈʋɑkːɑ]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vakka vakat
genetiivi vakan vakkojen
(vakkain)
partitiivi vakkaa vakkoja
akkusatiivi vakka;
vakan
vakat
sisäpaikallissijat
inessiivi vakassa vakoissa
elatiivi vakasta vakoista
illatiivi vakkaan vakkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vakalla vakoilla
ablatiivi vakalta vakoilta
allatiivi vakalle vakoille
muut sijamuodot
essiivi vakkana vakkoina
translatiivi vakaksi vakoiksi
abessiivi vakatta vakoitta
instruktiivi vakoin
komitatiivi vakkoine-
+ omistusliite

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

kylvövakka, lastuvakka, tilkkuvakka

Idiomit[muokkaa]

  • pitää kynttiläänsä vakan alla – piilotella kykyjään ja osaamistaan
  • kyllä vakka kantensa valitsee – jokainen valitsee itselleen sopivan puolison (t. ystävän, kumppanin)

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • vakka Kielitoimiston sanakirjassa