voimattomuus
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
voimattomuus (40)
- se, että on voimaton; voimien puute, jaksamattomuus
- Minua vaivaa jatkuva voimattomuuden tunne.
- (kuvaannollisesti) vaikutusmahdollisuuksien puute
- voimattomuus viranomaisten edessä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | voimattomuus | voimattomuudet |
| genetiivi | voimattomuuden | voimattomuuksien |
| partitiivi | voimattomuutta | voimattomuuksia |
| akkusatiivi | voimattomuus; voimattomuuden |
voimattomuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | voimattomuudessa | voimattomuuksissa |
| elatiivi | voimattomuudesta | voimattomuuksista |
| illatiivi | voimattomuuteen | voimattomuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | voimattomuudella | voimattomuuksilla |
| ablatiivi | voimattomuudelta | voimattomuuksilta |
| allatiivi | voimattomuudelle | voimattomuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | voimattomuutena | voimattomuuksina |
| translatiivi | voimattomuudeksi | voimattomuuksiksi |
| abessiivi | voimattomuudetta | voimattomuuksitta |
| instruktiivi | – | voimattomuuksin |
| komitatiivi | – | voimattomuuksine- + omistusliite |
Etymologia[muokkaa]
sanan voimaton vartalosta voimattom- ja suffiksista -uus
Käännökset[muokkaa]
1. se, että on voimaton
|
2. vaikutusmahdollisuuksien puute
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- voimattomuus Kielitoimiston sanakirjassa