voimaton
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
voimaton (34-C) (komparatiivi voimattomampi, superlatiivi voimattomin) (taivutus[luo])
- jolla ei voimaa
- masentunut, (henkisesti) loppuun palanut, lannistunut
- kyvytön, kykenemätön, hampaaton
- Tulli on voimaton Viron viinarallin edessä. (yle.fi)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈʋoi̯mɑt̪on/
- tavutus: voi‧ma‧ton
Etymologia[muokkaa]
sanan voima vartalosta voima- ja suffiksista -ton
Käännökset[muokkaa]
1. jolla ei voimaa
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adverbit: voimattomasti
- substantiivit: voimattomuus
Aiheesta muualla[muokkaa]
- voimaton Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi[muokkaa]
voimaton
- (taivutusmuoto) kielteinen agenttipartisiippi verbistä voida