viruttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
viruttaminen (38)
- teonnimi verbistä viruttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | viruttaminen | viruttamiset |
| genetiivi | viruttamisen | viruttamisten viruttamisien |
| partitiivi | viruttamista | viruttamisia |
| akkusatiivi | viruttaminen; viruttamisen |
viruttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | viruttamisessa | viruttamisissa |
| elatiivi | viruttamisesta | viruttamisista |
| illatiivi | viruttamiseen | viruttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | viruttamisella | viruttamisilla |
| ablatiivi | viruttamiselta | viruttamisilta |
| allatiivi | viruttamiselle | viruttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | viruttamisena (viruttamisna) |
viruttamisina |
| translatiivi | viruttamiseksi | viruttamisiksi |
| abessiivi | viruttamisetta | viruttamisitta |
| instruktiivi | – | viruttamisin |
| komitatiivi | – | viruttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | viruttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
viruttamis- | |