virutus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

virutus (39)

  1. viruttaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋirut̪us/
  • tavutus: vi‧ru‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi virutus virutukset
genetiivi virutuksen virutusten
virutuksien
partitiivi virutusta virutuksia
akkusatiivi virutus;
virutuksen
virutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi virutuksessa virutuksissa
elatiivi virutuksesta virutuksista
illatiivi virutukseen virutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi virutuksella virutuksilla
ablatiivi virutukselta virutuksilta
allatiivi virutukselle virutuksille
muut sijamuodot
essiivi virutuksena virutuksina
translatiivi virutukseksi virutuksiksi
abessiivi virutuksetta virutuksitta
instruktiivi virutuksin
komitatiivi virutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo virutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
virutus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä viruttaa (virut- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • virutus Kielitoimiston sanakirjassa