virutus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
virutus (39)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈʋirut̪us/
- tavutus: vi‧ru‧tus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | virutus | virutukset |
genetiivi | virutuksen | virutusten virutuksien |
partitiivi | virutusta | virutuksia |
akkusatiivi | virutus; virutuksen |
virutukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | virutuksessa | virutuksissa |
elatiivi | virutuksesta | virutuksista |
illatiivi | virutukseen | virutuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | virutuksella | virutuksilla |
ablatiivi | virutukselta | virutuksilta |
allatiivi | virutukselle | virutuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | virutuksena | virutuksina |
translatiivi | virutukseksi | virutuksiksi |
abessiivi | virutuksetta | virutuksitta |
instruktiivi | – | virutuksin |
komitatiivi | – | virutuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | virutukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
virutus- |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä viruttaa (virut- + -us)
Käännökset[muokkaa]
1. viruttaminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- virutus Kielitoimiston sanakirjassa