viruttaa

Suomi

Verbi

viruttaa (53-C) (taivutus[luo])

1. (murteellinen) huuhtoa, huuhdella (pyykkiä)
2. (murteellinen) vanuttaa, venyttää

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋirut̪ːɑːˣ/
• tavutus: vi‧rut‧taa

Huomautukset

Merkitys "huuhtoa" on pääosin länsisuomalainen ja merkitys "venyttää" pääosin itäsuomalainen

Etymologia

• verbi virua (vartalo viru- + pääte -ttaa)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: viruttaminen, virutus

Aiheesta muualla

• viruttaa Kielitoimiston sanakirjassa