vilkuttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
vilkuttaminen (38)
- teonnimi verbistä vilkuttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vilkuttaminen | vilkuttamiset |
| genetiivi | vilkuttamisen | vilkuttamisten vilkuttamisien |
| partitiivi | vilkuttamista | vilkuttamisia |
| akkusatiivi | vilkuttaminen; vilkuttamisen |
vilkuttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vilkuttamisessa | vilkuttamisissa |
| elatiivi | vilkuttamisesta | vilkuttamisista |
| illatiivi | vilkuttamiseen | vilkuttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vilkuttamisella | vilkuttamisilla |
| ablatiivi | vilkuttamiselta | vilkuttamisilta |
| allatiivi | vilkuttamiselle | vilkuttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vilkuttamisena (vilkuttamisna) |
vilkuttamisina |
| translatiivi | vilkuttamiseksi | vilkuttamisiksi |
| abessiivi | vilkuttamisetta | vilkuttamisitta |
| instruktiivi | – | vilkuttamisin |
| komitatiivi | – | vilkuttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vilkuttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vilkuttamis- | |