vilkutus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vilkutus (39)

  1. vilkuttaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋilkut̪us/
  • tavutus: vil‧ku‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vilkutus vilkutukset
genetiivi vilkutuksen vilkutusten
vilkutuksien
partitiivi vilkutusta vilkutuksia
akkusatiivi vilkutus;
vilkutuksen
vilkutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi vilkutuksessa vilkutuksissa
elatiivi vilkutuksesta vilkutuksista
illatiivi vilkutukseen vilkutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vilkutuksella vilkutuksilla
ablatiivi vilkutukselta vilkutuksilta
allatiivi vilkutukselle vilkutuksille
muut sijamuodot
essiivi vilkutuksena vilkutuksina
translatiivi vilkutukseksi vilkutuksiksi
abessiivi vilkutuksetta vilkutuksitta
instruktiivi vilkutuksin
komitatiivi vilkutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vilkutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
vilkutus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä vilkuttaa (vilkut- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]