vilkuttaa

Suomi

vilkuttaa [1]

Keltaista vilkuttava [2] liikenne­valo

Verbi

vilkuttaa (53-C) (taivutus[luo])

1. tehdä tervehtiäkseen, hyvästelläkseen tms. ele, jossa nostetaan käsi tai kädet ylös, suoristetaan sormet, paljastetaan kämmen eteenpäin toista ihmistä kohti ja heilutetaan kättä sivuttaissuunnassa edestakaisin

   En ehtinyt vilkuttaa hänelle hyvästejä.

   Tuolla menee Pekka! Vilkutetaan hänelle.

2. vilkkua; välkyttää

   Liikennevalot vilkuttavat keltaista silloin, kun ne eivät ole toiminnassa.

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋilkut̪ːɑːˣ/
• tavutus: vil‧kut‧taa

Etymologia

• verbi vilkkua (heikko vartalo vilku- + pääte -ttaa)

Käännökset

1. heiluttaa kättä

englanti: wave norja: vinke ruotsi: vinka

tanska: vinke viro: lehvitama

2. vilkkua; välkyttää

ranska: clignoter

viro: vilgutama, vilkuma

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: vilkuttaminen, vilkutus
• verbit: vilkutella

Idiomit

• vilkuttaa silmää = iskeä silmää 'sulkea toinen silmä hetkeksi ja pitää samanaikaisesti toinen silmä auki'

Aiheesta muualla

• vilkuttaa Kielitoimiston sanakirjassa