vilkkua
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
vilkkua
- (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta vilkku
Verbi[muokkaa]
vilkkua (52-A) (taivutus[luo])
- lähettää valoa katkeillen
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈʋilkːuɑˣ/
- tavutus: vilk‧ku‧a
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- vilkkua Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa