vilkkua

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vilkkua

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta vilkku

Verbi[muokkaa]

vilkkua (52-A) (taivutus[luo])

  1. lähettää valoa katkeillen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋilkːuɑˣ/
  • tavutus: vilk‧ku‧a

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

vilkkukalvo, vilkkuluomi

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • vilkkua Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa