kämmen

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Kämmen


Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kämmen (32)

  1. käden sisäpuoli; se puoli jonne sormet taipuvat
    Työhaastattelua odottavien kämmenet hikosivat.
  2. (urheilu) kämmenlyönti; mailakäden kämmenen suuntaan kulkeva lyönti
    Tulinen kämmen upposi tenniskentän laitaan.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kämmen kämmenet
genetiivi kämmenen kämmenten
kämmenien
partitiivi kämmentä kämmeniä
akkusatiivi kämmen; kämmenen kämmenet
sisäpaikallissijat
inessiivi kämmenessä kämmenissä
elatiivi kämmenestä kämmenistä
illatiivi kämmeneen kämmeniin
ulkopaikallissijat
adessiivi kämmenellä kämmenillä
ablatiivi kämmeneltä kämmeniltä
allatiivi kämmenelle kämmenille
muut sijamuodot
essiivi kämmenenä
(kämmennä)
kämmeninä
translatiivi kämmeneksi kämmeniksi
abessiivi kämmenettä kämmenittä
instruktiivi kämmenin
komitatiivi kämmenine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Saksa[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

Taivutus
ind. prees. y. 3. p. kämmt
ind. imperf. y. 3. p. kämmte
part. perf. gekämmt
apuverbi haben

kämmen

  1. kammata

Liittyvät sanat[muokkaa]