viima

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Viima ja Wiima


Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

viima (9)[1]

  1. kylmä tuuli tai ilman liikkeestä aiheutuva ilmavirta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi viima viimat
genetiivi viiman viimojen
(viimain)
partitiivi viimaa viimoja
akkusatiivi viima; viiman viimat
sisäpaikallissijat
inessiivi viimassa viimoissa
elatiivi viimasta viimoista
illatiivi viimaan viimoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi viimalla viimoilla
ablatiivi viimalta viimoilta
allatiivi viimalle viimoille
muut sijamuodot
essiivi viimana viimoina
translatiivi viimaksi viimoiksi
abessiivi viimatta viimoitta
instruktiivi viimoin
komitatiivi viimoine-
+ omistusliite

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

ajoviima, tuulenviima

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • viima Kielitoimiston sanakirjassa

Viro[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

viima (inf viia, sg 3 viib)

  1. viedä
    Viis kirja posti.
    Vei kirjeen postiin.
  2. johtaa, saattaa

Taivutus[muokkaa]

Taivutusmuotoja
ma-infinitiivi viima
da-infinitiivi viia
preesensin yksikön 3. persoona viib
imperfektin yksikön 1. persoona viisin
imperfektin yksikön 3. persoona viis
imperatiivin yksikön 3. persoona viigu
v-partisiippi viiv
nud-partisiippi viinud
preesensin passiivi viiakse
tud-partisiippi viidud

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdysverbit[muokkaa]
Vastakohdat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • viima Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa
  • viima sanastossa "[PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik"

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9