Viima

Wikisanakirjasta
Katso myös: Wiima, viima

Suomi[muokkaa]

Erisnimi[muokkaa]

Viima (9)

  1. harvinainen neutraali etunimi
  2. harvinainen suomalainen sukunimi

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋiːmɑ/
Tavutus[muokkaa]
  • tavutus: Vii‧ma

Liittyvät sanat[muokkaa]

Rinnakkaismuodot[muokkaa]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi Viima Viimat
genetiivi Viiman Viimojen
(Viimain)
partitiivi Viimaa Viimoja
akkusatiivi Viima;
Viiman
Viimat
sisäpaikallissijat
inessiivi Viimassa Viimoissa
elatiivi Viimasta Viimoista
illatiivi Viimaan Viimoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi Viimalla Viimoilla
ablatiivi Viimalta Viimoilta
allatiivi Viimalle Viimoille
muut sijamuodot
essiivi Viimana Viimoina
translatiivi Viimaksi Viimoiksi
abessiivi Viimatta Viimoitta
instruktiivi Viimoin
komitatiivi Viimoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo Viima-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-