vasaroiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
vasaroiminen (38)
- toistuva yhtäjaksoinen lyöminen yhdellä tai useammalla vasaralla
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vasaroiminen | vasaroimiset |
| genetiivi | vasaroimisen | vasaroimisten vasaroimisien |
| partitiivi | vasaroimista | vasaroimisia |
| akkusatiivi | vasaroiminen; vasaroimisen |
vasaroimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vasaroimisessa | vasaroimisissa |
| elatiivi | vasaroimisesta | vasaroimisista |
| illatiivi | vasaroimiseen | vasaroimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vasaroimisella | vasaroimisilla |
| ablatiivi | vasaroimiselta | vasaroimisilta |
| allatiivi | vasaroimiselle | vasaroimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vasaroimisena (vasaroimisna) |
vasaroimisina |
| translatiivi | vasaroimiseksi | vasaroimisiksi |
| abessiivi | vasaroimisetta | vasaroimisitta |
| instruktiivi | – | vasaroimisin |
| komitatiivi | – | vasaroimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vasaroimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vasaroimis- | |