moukaroiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
moukaroiminen (38)
- toistuva yhtäjaksoinen iskemien yhdellä tai useammalla moukarilla
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | moukaroiminen | moukaroimiset |
| genetiivi | moukaroimisen | moukaroimisten moukaroimisien |
| partitiivi | moukaroimista | moukaroimisia |
| akkusatiivi | moukaroiminen; moukaroimisen |
moukaroimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | moukaroimisessa | moukaroimisissa |
| elatiivi | moukaroimisesta | moukaroimisista |
| illatiivi | moukaroimiseen | moukaroimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | moukaroimisella | moukaroimisilla |
| ablatiivi | moukaroimiselta | moukaroimisilta |
| allatiivi | moukaroimiselle | moukaroimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | moukaroimisena (moukaroimisna) |
moukaroimisina |
| translatiivi | moukaroimiseksi | moukaroimisiksi |
| abessiivi | moukaroimisetta | moukaroimisitta |
| instruktiivi | – | moukaroimisin |
| komitatiivi | – | moukaroimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | moukaroimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
moukaroimis- | |