vanki

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vanki (5-G)

  1. rikoksen vuoksi vapausrangaistusta vankilassa suorittava henkilö
  2. vihollisen kiinni ottama henkilö, sotavanki
  3. panttivanki

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈʋɑŋki]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vanki vangit
genetiivi vangin vankien
partitiivi vankia vankeja
akkusatiivi vanki;
vangin
vangit
sisäpaikallissijat
inessiivi vangissa vangeissa
elatiivi vangista vangeista
illatiivi vankiin vankeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vangilla vangeilla
ablatiivi vangilta vangeilta
allatiivi vangille vangeille
muut sijamuodot
essiivi vankina vankeina
translatiivi vangiksi vangeiksi
abessiivi vangitta vangeitta
instruktiivi vangein
komitatiivi vankeine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

keskiaikainen ruotsalainen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

elinkautisvanki, kaleerivanki, kuritushuonevanki, luottovanki, mielipidevanki, miesvanki, pakkotyövanki, panttivanki, rangaistusvanki, sakkovanki, tutkintavanki, vanginpuku, vankeinhoito, vankikarkuri, vankikoppi, vankileiri, vankilento, vankimielisairaala, vankiselli, vankityrmä, vankityö

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • vanki Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).