valuutta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

valuutta (9-C)

  1. (taloustiede) valtion raha ja rahayksikkö
    Suomen valuutta on euro.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋɑluːt̪ːɑ/
  • tavutus: va‧luut‧ta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi valuutta valuutat
genetiivi valuutan valuuttojen
(valuuttain)
partitiivi valuuttaa valuuttoja
akkusatiivi valuutta;
valuutan
valuutat
sisäpaikallissijat
inessiivi valuutassa valuutoissa
elatiivi valuutasta valuutoista
illatiivi valuuttaan valuuttoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi valuutalla valuutoilla
ablatiivi valuutalta valuutoilta
allatiivi valuutalle valuutoille
muut sijamuodot
essiivi valuuttana valuuttoina
translatiivi valuutaksi valuutoiksi
abessiivi valuutatta valuutoitta
instruktiivi valuutoin
komitatiivi valuuttoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo valuuta-
vahva vartalo valuutta-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

< ruotsi << italia[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

fiat-valuutta, matkavaluutta, ulkomaanvaluutta, valuutansäännöstely, valuutanvaihto, valuutta-automaatti, valuuttabaari, valuuttadiileri, valuuttaindeksi, valuuttajärjestelmä, valuuttakauppa, valuuttakeinottelu, valuuttakori, valuuttakurssi, valuuttakäärme, valuuttaluotto, valuuttamerkki, valuuttamyymälä, valuuttanoteeraus, valuuttaosasto, valuuttapako, valuuttapolitiikka, valuuttaputki, valuuttapörssi, valuuttarahasto, valuuttasäännöstely, valuuttatappio, valuuttatili, valuuttatunnus, valuuttavaranto, yhteisvaluutta

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.