valuta

Suomi

Verbi

valuta

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä valuttaa
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä valuttaa
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä valuttaa

Interlingua

Substantiivi

valuta

1. valuutta

Italia

Substantiivi

valuta f. (monikko valute[luo])

1. valuutta

Ruotsi

Substantiivi

valuta yl. (1) (yks. määr. valutan[luo], mon. epämäär. valutor[luo], mon. määr. valutorna[luo])

1. valuutta

   ge valuta för maksaa

Liittyvät sanat

• valutaaffär, valutakurs, valutanotering, valutareserv, valutaslag, valutaväxling, valutafond

Aiheesta muualla

• valuta Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

Serbia

Substantiivi

valúta f. (kyrillinen валута)

1. valuutta

Ääntäminen

• IPA: /ʋa'lǔːta/

Taivutus

	yksikkö	monikko
nominatiivi	valúta	valúte
genetiivi	valútē	valútā
datiivi-lokatiivi	valúti	valútama
akkusatiivi	valútu	valúte
vokatiivi	valuto	valúte
instrumentaali	valútōm	valútama

Tanska

Substantiivi

valuta

1. valuutta

Tšekki

Substantiivi

valuta f.

1. valuutta

Viro

Verbi

valuta

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä valutama
2. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä valutama
3. imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä valutama