valotus

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

valotus (39)

  1. valottaminen; sen toteutus

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋɑlot̪us/
  • tavutus: va‧lo‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi valotus valotukset
genetiivi valotuksen valotusten
valotuksien
partitiivi valotusta valotuksia
akkusatiivi valotus;
valotuksen
valotukset
sisäpaikallissijat
inessiivi valotuksessa valotuksissa
elatiivi valotuksesta valotuksista
illatiivi valotukseen valotuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi valotuksella valotuksilla
ablatiivi valotukselta valotuksilta
allatiivi valotukselle valotuksille
muut sijamuodot
essiivi valotuksena valotuksina
translatiivi valotukseksi valotuksiksi
abessiivi valotuksetta valotuksitta
instruktiivi valotuksin
komitatiivi valotuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo valotukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
valotus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä valottaa (valot- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

aikavalotus, automaattivalotus, kaksoisvalotus, valotusaika, valotusarvo, valotusmittari, valotusvirhe, ylivalotus

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • valotus Kielitoimiston sanakirjassa