valkea

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

valkea (15) (komparatiivi valkeampi, superlatiivi valkein) (taivutus[luo])

  1. valkoinen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋɑlkeɑ/
  • tavutus: val‧ke‧a

Etymologia[muokkaa]

kantauralin walkV (V = vokaali)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • valkea Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi[muokkaa]

valkea (15)

  1. tuli
    Saunan pesässä palaa valkea.
    Varo, putosi valkea lattialle!
    sytytettiin rakovalkea
  2. valkoinen väri

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi valkea valkeat
genetiivi valkean valkeiden
valkeitten
(valkeain)
partitiivi valkeaa
valkeata
valkeita
akkusatiivi valkea;
valkean
valkeat
sisäpaikallissijat
inessiivi valkeassa valkeissa
elatiivi valkeasta valkeista
illatiivi valkeaan valkeisiin
valkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi valkealla valkeilla
ablatiivi valkealta valkeilta
allatiivi valkealle valkeille
muut sijamuodot
essiivi valkeana valkeina
translatiivi valkeaksi valkeiksi
abessiivi valkeatta valkeitta
instruktiivi valkein
komitatiivi valkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo valkea-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

aarnivalkea, aarrevalkea, elovalkea, helavalkea, helkavalkea, kokkovalkea, kulovalkea, liidunvalkea, maidonvalkea, mustavalkea, nokivalkea, pesävalkea, puhtaanvalkea, punavalkea, pärevalkea, rakovalkea, sinivalkea, takkavalkea, vainovalkea, vitivalkea

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • valkea Kielitoimiston sanakirjassa