kulovalkea

Suomi

Substantiivi

kulovalkea

1. (vanhahtava) kulo, metsäpalo

Ääntäminen

• IPA: /ˈkuloˌʋɑlkeɑ/
• tavutus: ku‧lo‧val‧ke‧a

Etymologia

yhdyssana sanoista kulo ja valkea

Idiomit

• levitä kulovalkean tavoin – nopeasti eteenpäin leviävästä asiasta

Aiheesta muualla

• kulovalkea Kielitoimiston sanakirjassa