utare
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]utare (49)
- nisäkkäiden elin, johon kuuluvat maitorauhaset, maitotiehyet ja nännit
- Lehmän ja muiden nisäkkäiden utareet poikkeavat rakenteellisesti toisistaan.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈut̪ɑre/
- tavutus: u‧ta‧re
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | udar utare |
utaret utareet |
| genetiivi | utaren utareen |
udarten utarien utareiden utareitten |
| partitiivi | udarta utaretta |
utaria utareita |
| akkusatiivi | udar utare; utaren utareen |
utaret utareet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | utaressa utareessa |
utarissa utareissa |
| elatiivi | utaresta utareesta |
utarista utareista |
| illatiivi | utareen utareeseen |
utariin utareisiin utareihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | utarella utareella |
utarilla utareilla |
| ablatiivi | utarelta utareelta |
utarilta utareilta |
| allatiivi | utarelle utareelle |
utarille utareille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | utarena utareena (udarna) |
utarina utareina |
| translatiivi | utareksi utareeksi |
utariksi utareiksi |
| abessiivi | utaretta utareetta |
utaritta utareitta |
| instruktiivi | – | utarin utarein |
| komitatiivi | – | utareine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | utare- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
udar- | |
Etymologia
[muokkaa]vanha indoeurooppalainen laina[1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]Kroaatti
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]utare
- (taivutusmuoto) yksikön 3. persoonan preesens verbistä utrti
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 350. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.