utare

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

utare (49)

  1. nisäkkäiden elin, johon kuuluvat maitorauhaset, maitotiehyet ja nännit
    Lehmän ja muiden nisäkkäiden utareet poikkeavat rakenteellisesti toisistaan.

Taivutus[muokkaa]

  • Eräissä sijamuodoissa sanan taivutus on tyypin 32 tai 48 kaltainen.
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi udar
utare
utaret
utareet
genetiivi utaren
utareen
udarten
utarien
utareiden
utareitten
partitiivi udarta
utaretta
utaria
utareita
akkusatiivi udar
utare;
utaren
utareen
utaret
utareet
sisäpaikallissijat
inessiivi utaressa
utareessa
utarissa
utareissa
elatiivi utaresta
utareesta
utarista
utareista
illatiivi utareen
utareeseen
utariin
utareisiin
utareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi utarella
utareella
utarilla
utareilla
ablatiivi utarelta
utareelta
utarilta
utareilta
allatiivi utarelle
utareelle
utarille
utareille
muut sijamuodot
essiivi utarena
utareena
(udarna)
utarina
utareina
translatiivi utareksi
utareeksi
utariksi
utareiksi
abessiivi utaretta
utareetta
utaritta
utareitta
instruktiivi utarin
utarein
komitatiivi utareine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

vanha indoeurooppalainen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

utareliivi, utaretulehdus

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • utare Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 350. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.