univormu

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

univormu (1)[1]

  1. virkapuku, virallinen asu; yhtenäinen asu
    Teatterikoululaisen univormu: huppari ja verkkarit, jalassa lenkkarit.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈuniˌʋormu/
  • tavutus: u‧ni‧vor‧mu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi univormu univormut
genetiivi univormun univormujen
partitiivi univormua univormuja
akkusatiivi univormu;
univormun
univormut
sisäpaikallissijat
inessiivi univormussa univormuissa
elatiivi univormusta univormuista
illatiivi univormuun univormuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi univormulla univormuilla
ablatiivi univormulta univormuilta
allatiivi univormulle univormuille
muut sijamuodot
essiivi univormuna univormuina
translatiivi univormuksi univormuiksi
abessiivi univormutta univormuitta
instruktiivi univormuin
komitatiivi univormuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo univormu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

latinan kielen una (’yksi’) +‎ forma (’muoto’)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1