uikuttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
uikuttaminen (38)
- teonnimi verbistä uikuttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | uikuttaminen | uikuttamiset |
| genetiivi | uikuttamisen | uikuttamisten uikuttamisien |
| partitiivi | uikuttamista | uikuttamisia |
| akkusatiivi | uikuttaminen; uikuttamisen |
uikuttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | uikuttamisessa | uikuttamisissa |
| elatiivi | uikuttamisesta | uikuttamisista |
| illatiivi | uikuttamiseen | uikuttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | uikuttamisella | uikuttamisilla |
| ablatiivi | uikuttamiselta | uikuttamisilta |
| allatiivi | uikuttamiselle | uikuttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | uikuttamisena (uikuttamisna) |
uikuttamisina |
| translatiivi | uikuttamiseksi | uikuttamisiksi |
| abessiivi | uikuttamisetta | uikuttamisitta |
| instruktiivi | – | uikuttamisin |
| komitatiivi | – | uikuttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | uikuttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
uikuttamis- | |