uikutus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

uikutus (39)

  1. uikuttaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈui̯kut̪us/
  • tavutus: ui‧ku‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi uikutus uikutukset
genetiivi uikutuksen uikutusten
uikutuksien
partitiivi uikutusta uikutuksia
akkusatiivi uikutus;
uikutuksen
uikutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi uikutuksessa uikutuksissa
elatiivi uikutuksesta uikutuksista
illatiivi uikutukseen uikutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi uikutuksella uikutuksilla
ablatiivi uikutukselta uikutuksilta
allatiivi uikutukselle uikutuksille
muut sijamuodot
essiivi uikutuksena uikutuksina
translatiivi uikutukseksi uikutuksiksi
abessiivi uikutuksetta uikutuksitta
instruktiivi uikutuksin
komitatiivi uikutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo uikutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
uikutus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä uikuttaa (uikut- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • uikutus Kielitoimiston sanakirjassa