uikutus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
uikutus (39)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈui̯kut̪us/
- tavutus: ui‧ku‧tus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | uikutus | uikutukset |
genetiivi | uikutuksen | uikutusten uikutuksien |
partitiivi | uikutusta | uikutuksia |
akkusatiivi | uikutus; uikutuksen |
uikutukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | uikutuksessa | uikutuksissa |
elatiivi | uikutuksesta | uikutuksista |
illatiivi | uikutukseen | uikutuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | uikutuksella | uikutuksilla |
ablatiivi | uikutukselta | uikutuksilta |
allatiivi | uikutukselle | uikutuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | uikutuksena | uikutuksina |
translatiivi | uikutukseksi | uikutuksiksi |
abessiivi | uikutuksetta | uikutuksitta |
instruktiivi | – | uikutuksin |
komitatiivi | – | uikutuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | uikutukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
uikutus- |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä uikuttaa (uikut- + -us)
Käännökset[muokkaa]
1. uikuttaminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- uikutus Kielitoimiston sanakirjassa