uikuttaa

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

uikuttaa (53-C) (taivutus[luo])

  1. valittaa kimeillä äännähdyksillä (esimerkiksi koiranpennuista)
    saukonpoikaset uikuttavat
    Hädissään uikuttavat karhunpennut herättivät huomion. (is.fi)
  2. (pilkallinen, ekspressiivinen) valittaa
    Persaukiset elättiporvarit täällä uikuttavat. (suomi24.fi)
    Jannu on todella limainen ja kovaa kundia esittävä, mutta tosipaikan tullen uikuttava ja äänekäs pelkuri. (gamereactor.fi)

Etymologia[muokkaa]

Onomatopoeettinen ui-interjektioon perustuva sana.[1]

Käännökset[muokkaa]

1. valittaa kimeillä äännähdyksillä

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=uikuttaa&oldid=4461289”