uhkaaja
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]uhkaaja (10)
- henkilö, joka uhkaa tehdä jollekin jotakin
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈuhkɑːjɑ/
- tavutus: uh‧kaa‧ja
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | uhkaaja | uhkaajat |
| genetiivi | uhkaajan | uhkaajien (uhkaajain) |
| partitiivi | uhkaajaa | uhkaajia |
| akkusatiivi | uhkaaja; uhkaajan |
uhkaajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | uhkaajassa | uhkaajissa |
| elatiivi | uhkaajasta | uhkaajista |
| illatiivi | uhkaajaan | uhkaajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | uhkaajalla | uhkaajilla |
| ablatiivi | uhkaajalta | uhkaajilta |
| allatiivi | uhkaajalle | uhkaajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | uhkaajana | uhkaajina |
| translatiivi | uhkaajaksi | uhkaajiksi |
| abessiivi | uhkaajatta | uhkaajitta |
| instruktiivi | – | uhkaajin |
| komitatiivi | – | uhkaajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | uhkaaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. henkilö, joka uhkaa jotakin
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- uhkaaja Kielitoimiston sanakirjassa